Jäänmurron kustannuksia on mahdollista pienentää

Väylänpitovastuun malli lisäisi satamien vastuuta tulo- ja saaristoväylillä.

HELSINGIN SANOMAT uutisoi (2.6.) näyttävästi, että Suomi saavutti EU:n ilmastopaketissa tavoitteensa talvimerenkulun erityisolosuhteiden huomioimisessa. Suomen ulkomaankauppa on lähes täysin riippuvainen merenkulusta, ja talvimerenkulun kustannusten nousu olisi sille kova isku.

Keskustelussa on kuitenkin jäänyt huomiotta, että voisimme vähentää jäänmurron aiheuttamia kustannuksia ulkomaankaupallemme jo nyt, mikäli kohdistaisimme jäänmurron toiminnat tarkemmin.

Jäänmurto on Suomessa maksutonta, mikäli alukset täyttävät tietyt tekniset ja operatiiviset vaatimukset. Jäänmurron kustannukset katetaan väylämaksuilla. Niiden suuruus riippuu laivan tyypistä, koosta, käyntikertojen määrästä ja aluksen jääluokasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jopa kesäisin maassamme vierailevat ulkomaiset risteilijät, jotka eivät käytä jäänmurtoa lainkaan, maksavat väylämaksun kautta jäänmurron kustannuksia.

Avustettavia aluksia ei myöskään priorisoida, vaan kaikki saavat samaa palvelua. Palvelutasoa mitataan odotusajalla. Tavoitteeksi on asetettu, että kaikkien laivojen keskimääräinen odotusaika jää alle neljään tuntiin.

Laivaliikenne on kuitenkin hyvin eriytynyttä erilaisine tarpeineen. On aluksia, joille tämä neljä tuntia odottamista ei ole lainkaan ongelma. Toisaalta nopeassa linjaliikenteessä pitkä odotus sotkee usean päivän aikataulut ja tuottaa huomattavaa taloudellista tappiota sekä varustamolle että lastinantajalle.

Suomen jäänmurron kustannuksia olisi mahdollista alentaa huomattavasti satamien väylänpitovastuun mallilla. Se tarkoittaisi satamien vastuun lisäämistä tulo- ja saaristoväylillä. Valtio vastaisi edelleen avomerijäänmurrosta luotsipaikoille. Tämä tulisi toteuttaa siten, että satamat yhdessä lastinantajien kanssa tilaisivat, tai jopa järjestäisivät itse, jäänmurron toivomalleen palvelutasolle. Ne myös maksaisivat jäänmurrosta haluamansa palvelutason mukaan.

Tällöin paras palvelutarjonta olisi siellä, missä jäänmurtoa tarvitaan eniten – kuten merkittävän teollisuuden tai kaupungin satamassa –, ja kustannuksia säästettäisiin siellä, missä kysyntä jäänmurtopalvelulle on vähäisempi.

Pitkällä aikavälillä tämä saattaisi myös johtaa Suomen talvisatamien lukumäärän vähentämiseen, jäljelle jäävän satamakapasiteetin tehokkaampaan käyttöön ja investointikustannusten laskuun. Näin Suomen viennin logistiikkakustannukset laskisivat.

Teksti on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 15.6.2022

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s