Kuusi askelta kohti hiilineutraalia merenkulkua

Vuosi 2021 oli erittäin tärkeä eurooppalaiselle merenkululle matkalla kohti päästöttömiä kuljetuksia. Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) päätti tänä vuonna, kesäkuussa 2021, toimenpiteistä merenkulun hiili-intensiteetin vähentämiseksi 11 prosentilla vuosina 2019–2026 ja kansainvälisen merenkulun vuotuisten kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen vähentämiseksi vähintään 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 2008.

Lisäksi Euroopan komissio esitteli heinäkuussa 2021 Fit for 55 -paketin, joka sisälsi ehdotuksia merenkulun sisällyttämisestä hiilikaupan piiriin, polttoaineiden hiilipitoisuudesta, bunkkerien verovapaan kohtelun poistamisesta ja vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfrastruktuurista. Käytännössä nämä EU:n toimet ovat tiukempia kuin IMO:n päättämät toimenpiteet.

On kolme lähestymistapaa merenkulun päästöjen vähentämiseen: (i) vähähiiliset polttoaineet, (ii) parannettu alusten suunnittelu ja muut teknologiset ratkaisut ja (iii) operatiiviset ratkaisut, eli laivatyypin valinta ja laivan. Energiayhtiöt käyvät tällä hetkellä kiihtyvällä vauhdilla keskustelua polttoaineratkaisuista ja laivojen suunnittelijat uusista teknologisista ratkaisuista, mutta operatiiviset ratkaisut voivat silti tuoda suurimmat päästövähennykset alhaisin kustannuksin.

On arvioitu, että merenkulun hiilineutraaliuden saavuttamiseen tarvitaan miljardeja euroja. Tämä lasketaan käyttämällä oletuksena tällä hetkellä kaupallisesti saatavilla olevaa tekniikkaa. Koko merenkulkualan kysymys kuuluu – millaisia ​​tekniikoita merenkulkuun on saatavilla kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua – ja kuinka varustamot voivat valmistautua tuleviin uusiin säännöksiin?

Merenkulkualalla on kuusi tärkeää askelta kohti hiilivapata tulevaisuutta. Ensimmäiset neljä toimenpidettä koskevat varustamoita, yksi rahdinantajia ja yksi sääntelyviranomaisia.

1. Ensinnäkin varustamoiden tulisi parantaa uudisrakennustensa energiatehokkuutta. Aluksen käyttöikä on käytännössä aina yli 20 vuotta, jopa 30 vuotta tai enemmän. Siksi on erittäin tärkeää, että pöydällä olevat laivasuunnitelmat ovat mahdollisimman energiatehokkaita. Tehostamalla laivasuunnitelmia on jo vähennetty huomattavasti varustamoiden päästöjä, esimerkiksi tänään rakennettavat irtolastialukset voivat kuluttaa 50 % vähemmän polttoainetta verrattuna 10 vuotta sitten rakennettuihin.

2. Toiseksi varustamoiden tulisi pilotoida erilaisia ​​teknisiä energiatehokkuutta parantavia ratkaisuja. Näitä ovat roottoripurjeet; älykkäät IT-ratkaisut kunnossapitoon, bunkkerin kulutuksen optimontiin ja turvallisuuteen; ilmavoitelujärjestelmät; akkujen käyttö satamissa ja väylillä; tiedot satamaan saapumisesta jne. Alusten energiatehokkuuteen on kehitteillä useita ratkaisuja ympäri maailmaa, ja varustamoiden tulee olla aktiivisia saadakseen ne jokapäiväiseen käyttöön. Niillä saattaa olla vain muutaman prosentin hiilidioksidipäästöjä vähentävä vaikutus, mutta ne kannattaa aina testata. Kokonaisvaikutus ratkaisee.

3. Kolmanneksi varustamoiden tulee vähentää nopeuttaan ja satamayhtiöiden parantaa toimintaansa. Yksi tehokkaimmista tavoista vähentää kasvihuonekaasuja on vähentää alusten nopeutta. Nopeimmilla aluksilla muutaman solmun pudotus voi vähentää päästöjä kolmanneksella. Monissa tapauksissa tietotoiminnan ja lastinkäsittelyn parantaminen satamissa säästää aikaa, joka voidaan käyttää merellä lisäämättä kokonaiskuljetusaikaa.

4. Neljänneksi varustamoiden tulisi valmistautua uusiin vähähiilisiin tai nollahiiliseen polttoaineeseen. Emme tiedä, mikä on huomisen polttoaine – onko se vety, ammoniakki, biopolttoaineet, metanoli vai jopa sähkö? Vai kaikki ne? Osa niistä on kuitenkin tulossa ja varustamoiden tulisi lisätä tietämystään erilaisista omiin liiketoimintamalleihinsa sopivista vaihtoehtoisista polttoaineista.

5. Viidenneksi rahdinantaja ei voi luottaa pelkästään siihen, että merenkulkuala muuttaa heidän toimintaansa. Lähettäjien tulisi myös arvioida uudelleen koko kuljetusketjunsa. Onko mahdollista käyttää hitaampia aluksia suurten nopeuksien sijasta, kontteja kuorma-autojen sijasta tai rautatietä maanteiden sijaan tai kuljettaa enemmän rahtia samanaikaisesti tai tarkempaa lastin seurantaa, jotta saadaan parempia arvioita ajankohdasta saapuminen? Pitäisikö todellakin olla enemmän varastoa eikä luottaa nopeisiin kuljetuksiin? Nämä päätökset on aloitettava analysoimalla loppuasiakkaan tarpeita, mm. haluavatko he todella suurta nopeutta vai vain saada tuotteita tarvittaessa.

6. Lopuksi viranomaisten ja sääntelijöiden on otettava käyttöön sääntöjä ja tukimekanismeja ja hiilidioksidiveroja auttaakseen merenkulkualaa siirtymään kohti hiilineutraaliutta. On erittäin tärkeää, että nämä säännöt ja mekanismit kohtelevat varustamoita oikeudenmukaisesti eli että ne todella keskittyvät hiilidioksidin vähentämiseen eivätkä luo epäreiluja kilpailutilanteita.

Näitä kuutta askelta noudattamalla merenkulkualalla on mahdollisuus saavuttaa hiilineutraalius tasapainoisesti ja vahvistaa varustamoita tulevaisuudessa.
Tämä artikkeli on julkaistu Baltic Rim Economis 5/2021 englanniksi 8.12.2021.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s