Merenkulun ympäristönäkökulmat, osa 1

Merenkulkua on perinteisesti pidetty ympäristöystävällisenä kulkumuotona, joten se on välttänyt tiukat ympäristönormit pidempään kuin muut kuljetusmuodot. Tilanne muuttui merkittävästi 1990-luvulla, ja 2010-luvulla merenkulkuun on tullut monia uusia maailmanlaajuisia ympäristönormeja.

Merenkulun merkittävin vaikutus ympäristöönsä tapahtuu onnettomuuksissa. Mereen saattaa vuotaa polttoainetta tai alukseen ruumaan lastattuja kemikaaleja tai öljyä. Tunnetuimmat merenkulun ympäristövaikutukset ovat päästöt ilmaan: hiilidioksi (CO2), rikkidioksidi (SO2), typen oksidit (NO2 ja NO3) sekä hiukkaset (PM). Ne muodostuvat laivan koneistossa, ja niitä pystyy vähentämään vähentämällä polttoaineenkulutusta, rikkipesureilla, katalysaattoreilla tai siirtymällä käyttämään puhtaampia polttoaineita.

Muita merenkulun ympäristövaikutuksia ovat kiinteät jätteet, jätevedet, melu ja vieraslajien levittäminen haavoittuviin ekosysteemeihin. Lisäksi on huomioitava energian ja luonnonvarojen kulutus, lastauksen ympäristö- ja terveysvaikutukset, sekä meriväylien ruoppausten ja satamien rakentamisen aiheuttamat vaikutukset ja rannan eroosio.

Seuraavassa hieman rikkipäästöistä, hiilidioksipäästöistä ja niiden vähentämisestä

Rikkidioksidi (SO2)

Rikkidioksidi ja hiilidioksidi puhuttavat tällä hetkellä eniten merenkulun päästöistä. Rikkidioksidi heikentää ilmanlaatua ja aiheuttaa haitallisia terveysvaikutuksia. Se liukenee hyvin veteen ja aiheuttaa maaperän ja veden happamoitumista. Maaperästä pumpattava raakaöljy sisältää aina rikkiä, jonka määrä vaihtelee eri öljynporausalueilla. Autojen polttoaineista rikki on poistettu jo vuosia sitten, mutta puhdistamatonta rikkistä polttoainetta on voinut käyttää merellä viime vuosiin saakka ilman rikkipesureita. Tästä johtuen merenkulku on ollut näihin vuosiin saakka maailman pahin rikkidioksidin tuottaja.

Kansainväliset määräykset ovat nyt vähentäneet rikkipäästöjä: Itämerellä ja Pohjanmerellä rikkipitoisuus on ollut vuodesta 2015 maksimissaan 0,1 %, ja maailmanlaajuisesti rikkipitoisuus on rajoitettu 0,5 prosenttiin vuodesta 2020 alkaen.

Rikki voidaan poistaa polttoaineesta joko jalostamolla ennen sen käyttöä, tai sen rikkipesureilla pakokaasuista. Molemmat tavat ovat kalliita. Rikkipesureissa tarvitaan lisäksi kemikaaleja prosessin toimivuudella ja itse pesurit vievät tilaa laivassa, ja siten vähentävät tuottoja tuovaa lastitilaa. On myös mahdollista vähentää rikkipäästöjä käyttämällä vaihtoehtoisia rikittömiä energialähteitä, kuten sähköä, maakaasua tai synteettisiä biopolttoaineita.

Hiilidioksidipäästöt (CO2)

Hiilidioksidi on kaikkein merkittävin ihmisten toiminnasta aiheutuvat haitallinen kaasu. Hiilidioksidi aiheuttaa kasvihuoneilmiötä, joka lisää maapallon lämpötilaa aiheuttaen monia haitallisia vaikutuksia sekä ihmisille että luonnolle. Hiilidioksidia syntyy palamisen sivutuotteena kaikissa polttomoottoreissa, kuten myös hengittäessä.

Merenkulun osuus maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä on 2,5 prosenttia. Kuljetus kuluttaa 33 % kaikesta Euroopan unionin alueella kulutetusta energiasta ja 13 prosenttia siitä koostuu merenkulun kulutuksesta.

Ei ole olemassa mitään teknistä menetelmää vähentää hiilidioksidipäästöjä fossiiliisen polttoaineen palamisreaktiossa. Paras tapa vähentää päästöjä on vähentää polttoaineenkulutusta suhteessa kuljetettuun tavaramäärän tai vaihtaa polttoainetta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s