Puhuttaessa yritysten vastuullisuudesta törmäämme kirjaimiin ESG. Liike-elämässä vastuullisuus näkyy siinä, miten yritys toiminnassaan sitoutuu vastuullisuustavoitteisiin. Mikä on MePan rooli tässä ketjussa? Alasajon sijasta MePaa tulisi uudistaa niin, että se palvelisi kaikkia Suomessa käyviä aluksia.
ESG tulee sanoista Environment, Safety ja Governance. Sillä tarkoitetaan ympäristöön, yhteiskuntavastuuseen ja hallintotapaan liittyviä yritystoiminnan näkökulmia.
Olemme osa maailmankauppaa. Vastuullisuus tarkoittaa kuluttajan kannalta sitä, että varmistamme, miten ostamamme tuotteet on tehty ympäristön, turvallisuuden ja hallinnan näkökulmasta.
Kuka valmistaa vaatteeni tai tietokoneeni jossain kaukana? Mitkä ovat työskentelyolosuhteet siellä?
Nyt lakkojen myötä huomaamme viimeistään, kuinka riippuvainen Suomi on merikuljetuksista. Normaaliaikoina kymmenet laivat lastaavat ja purkavat vienti- ja tuontituotteitamme joka päivä.
Tulisiko tämä vastuullisen kuluttamisen ajatus laajentaa myös kuljetuksiin? Miten vienti- ja tuontituotteemme kuljetetaan Suomesta ja Suomeen? Millaisiin ESG-tavoitteisiin Suomeen kulkevat varustamot ovat sitoutuneet? Laivojen ympäristö- ja turvallisuusasioista puhutaan paljon, mutta entä sosiaalinen puoli: erityisesti henkilöstö, eli miehistö. Mitkä ovat merimiesten vointi aluksilla, jotka kuljettavat maamme vienti – ja tuontituotteita.
Merialantuntijat tietävät, että merillä kulkee hyvin erilaista kalustoa, joiden kunto ja turvallisuustaso vaihtelevat. Sama koskee miehistön olosuhteita. Merityö on raskasta sekä henkisesti että fyysisesti. Vastuu painaa ja työpaikalla vietetään yhteen putkeen viikkoja, joskus kuukausia. Monilla suomalaisilla ja pohjoismaisilla varustamoilla asiat ovat miehistön kohdalta hyvin, mutta maailmalla on varustamoja, joissa merimiehet jopa näkevät nälkää. Saatikka että työaikoja ja työolosuhteita kunnioitettaisiin.
Mitä asialle voisi sitten tehdä? Työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimiva merimiespalvelutoimisto on vuosia palvellut suomalaisen kauppalaivaston miehistöjä mm. toimittamalla suomalaisille laivoille kirjoja, lehtiä, elokuvia jne. ja auttanut miehistöä palautumaan vapaa-ajanjaksoilla mm liikunnan ja kurssituksen avulla kotimaassa. Toimintaa on rahoitettu merenkulkijoiden palkasta, varustamoilta ja pääasiassa valtiolta.
Nyt valtio on leikkaamassa rahoitustaan niin merkittävästi, että koko merimiespalvelun toiminnan tulevaisuus on uhattuna. Lisäksi huomamme, että toiminta koskee vain osaa maamme merenkulusta, vain runsas neljäsosa maamme ulkomaankaupasta kulkee aluksilla, jotka ovat Suomen lipun alla.
Alasajon sijasta MePaa tulisi uudistaa niin, että se palvelisi kaikkia Suomessa käyviä aluksia. Sitä enemmän mitä huonommissa olosuhteissa aluksen miehistö on.
MePan rahoitus tulee uudistaa siten, sillä voi olla omat erilliset palvelut suomalaiselle miehistölle ja suomalaisille varustamoille, jotka maksavat itse palvelustaan, mutta julkisin varoin tulee auttaa MePaa tukemaan kaikkia muitakin maamme merikuljetuksia palvelevia merimiehiä. Valtiovaltahan kerää merenkulusta mm. väylämaksuja, joita voisi käyttää osaltaan tähän. Rahoitusta voisivat antaa myös satamat tai lastinantajat sekä varustamot osana satamamaksua. Toiminta tapahtuisi käytännössä varmasti yhdessä Suomen Merimieskirkon kanssa.
Suomi on todellinen merenkulun edelläkävijämaa vain, jos otamme huomioon oman maamme varustamoiden lisäksi myös kaikki muut varustamot ja niiden miehistöt, jotka toimivat tässä rankassa ammatissa varmistaen ulkomaankauppamme sujuvuuden.
Artikkeli on julkaistu aiemmin merialan ammattilaisten verkkolehdessä Navigator Magazinessa 15.3.2024.
Tales of Talsinki 