Tuore raportti merenkulun huoltovarmuudesta on hieno avaus siihen, että avaamme Suomen merikuljetusten huoltovarmuuskeskustelun Suomen lipusta ja sotatilasta sekä erilaisiin toimitusketjujen häiriöihin että erilaisiin toimintamalleihin ottaen huomioon myös vaihtoehtoiset reitit, kuljetusmuodot ja maamme kuljetuksille tärkeän ulkomaisen tonniston.
Huoltovarmuuskeskus julkaisi 28.2.2023 ansiokkaan raportin “Suomen merikuljetusten huoltovarmuuskapasiteetti”. Työssä on hienosti analysoitu Suomessa käyvä laivasto ja Suomen lipun alla kulkeva tonnisto sekä erilaiset Suomen vienti- ja tuontikuljetukset. Lisäksi nostetaan esiin suomalaisen merenkulun suurimmat haasteet, jotka ovat riittävän miehistön saatavuus sekä alan sopeutuminen kiristyviin ympäristömääräyksiin.
Työssä on myös analysoitu suomalaisen aluskannan riittävyyttä poikkeusoloissa. Selvityksen mukaan esimerkiksi suomalainen ro-ro/ro-pax-kapasiteetti näyttäisi riittävän tyydyttämään koko kriisitilanteen kuljetustarpeen, mutta konttialuskapasiteettia tuskin lainkaan.
Merkittävää kuitenkin on selvityksen toteamus, että vain sotatilassa (tai sodan uhassa tai hybridiuhassa) viranomaisilla on mahdollisuus ottaa Suomen lipun alla liikkuva tonnisto hallintaansa – ei muuten. Toisaalla raportissa todetaan, että “ääritilanteessa, eli jos kansainvälinen tilanne on ajautunut aseelliseen konfliktiin, jossa Suomi on osallisena, Suomen rekisteri voi yksittäisen aluksen kohdalla muuttua edusta haitaksi. Tällöin vastapuoli voi takavarikoida tällaisen aluksen ja internoida sen miehistön omissa satamissaan, liittolaismaidensa alueilla tai kansainvälisillä merialueilla. Vastaavalla tavalla suomalaisviranomaisten toimivalta voi sotilaallisessa kriisissä, jossa Suomi on osallisena, ulottua vihollismaan rekisterissä olevaan alukseen. Suomen rekisterin merkitys huoltovarmuuden näkökulmasta ei siis ole yksiselitteinen“. Suomen rekisteri ole ratkaisu huoltovarmuuteen edes sotatilanteessa.
Huomattavaa on lisäksi, että varsinainen sotatilanne tai sen uhka on erittäin epätodennäköinen huoltovarmuuskriisi. Paljon todennäköisemmissä huoltovarmuuden ja toimitusketjujen kriiseissä, kuten muualla maailmassa tapahtuvan tuotantokriisin myötä, viranomaisilla ei edes ole mahdollisuutta ottaa Suomen lipun alla liikkuvaa tonnistoa hallintaansa.
Työssä onkin erittäin tervetulleesti otettu mukaan merenkulun markkina ja ulkomainen tonnisto, ja mietitty toimintamalleja hallita huoltovarmuuskriittisiä tilanteita ulkomaisten varustamojen suorittamien kuljetusten avulla, kuten sopimuksia kuljetusten priorisoinnista tai alusten yhteisköytöstä.
Työtä olisikin ehdottomasti laajennettava analysoimalla, miten sotatilaa vähäisemmät kriisit, kuten tuotannon kriisit muualla maailmassa, vaikuttavat Suomen tuonnin ja viennin huoltovarmuuteen ja merikuljetuksiin. Tämä työ on hieno avaus siihen, että avaamme Suomen huoltovarmuuskeskustelun Suomen lipusta ja sotatilasta sekä erilaisiin toimitusketjujen häiriöihin että erilaisiin toimintamalleihin ottaen huomioon myös vaihtoehtoiset reitit, kuljetusmuodot ja maamme kuljetuksille tärkeän ulkomaisen tonniston.
Tales of Talsinki 