Neljä vuotta sitten tutkimusryhmämme kutsuttiin osallistumaan EU-rahoitteiseen tutkimushankkeeseen, jossa kehitettäisiin miehittämätöntä lentävää laivaa, maaefektialusta.
Maaefekti- tai patosiipialus, WIG (engl. Wing In Ground Effect), on lentokoneen näköinen kulkuneuvo, joka lentää muutaman metrin maan- tai merenpinnan yläpuolella. Useat muistavat varmaan WIG-aluksista ”Kaspianmeren hirviön”, jota Neuvostoliitto kehitti kylmän sodan aikana. Yle raportoi aluksen viimeisestä matkasta.
Patosiipialuksen etuja ovat nopeus ja vähäinen polttoaineen tarve verrattuna lentokoneisiin. Haittoja puolestaan ovat herkkyys sääoloille ja epävakaus. WIG-alusten keksijänä pidetään suomalaista Toivo J. Kaariota, joka alkoi kehitellä patosiipialusta eli pintaliitäjää TKK:ssa opiskellessaan vuonna 1931.
Myöhemmin samaa konseptia on yritetty kehittää ympäri maailmaa, ja tälläkin hetkellä internet esittelee useampia startupeja, jotka suunnittelevat liikennettä WIG-aluksella. Näistä kaikkein tunnetuin lienee REGENT, jonka toimiva konsepti perustuu kuitenkin foileihin.
Suhtauduin projekti-ideaan vanhemman tieteenharjoittajan terveellä epäluulolla. Vuosikymmenten ajan olen törmännyt lukemattomiin innovatiivisiin hankkeisiin, joissa suunnitellaan erittäin nopeaa ja kallista kulkumuotoa, ja suunnitelmissa jätetään huomiotta perinteisemmän ja halvemman kuljetusmuodon aiheuttama kilpailu. Esimerkkinä vaikka Hyperloop-junat, joille ei valitettavasti riitä markkinarakoa nopeiden lentokoneiden ja halvan juna- tai autoliikenteen paineessa – tai drone-jakelu, jonka pitäisi kilpailla halvan sähkömopojakelun kanssa (dronen markkinarako onkin jossain sellaisessa, jonne ei maata pitkin pääse).
Olin väärässä. Viime vuosikymmenen liikenteen ympäristömääräysten nopea kiristyminen ja teknologian kehittyminen ovat tehneet sähköisestä, automaattisesta ja miehittämättömästä WIG-aluksesta mahdollisen ja todennäköisesti niin huokean, että se pystyy kilpailemaan lento- ja laivaliikenteen kanssa. Löysimme useita kuljetettavia tuotteita, muun muassa ruokatarvikkeita, joille nopeus on välttämättömyys ja joille tällainen lentoliikennettä merkittävästi huokeampi merikuljetus sopii. Tutkimme laskelmissamme alusta, jonka nopeus olisi noin 200 km/h ja kapasiteetti muutaman tonnin.
Sopivia käyttökohteita on kuitenkin vain rajallinen määrä. Vaikka WIG-alukset yleistyisivät, ne lähinnä täydentävät nykyistä lento- ja laivaliikennettä. Kansainvälisten määräysten mukaan tämä alus on laiva – kaikki alle 150 metrin korkeudella meren pinnasta lentävät alukset ovat laivoja ja siten kansainvälisen merenkulkujärjestön määräysten alaisia. Ensimmäiset käyttökohteet ovatkin todennäköisesti rannikkoliikennettä, kuten yhteys Espanjasta Kanariansaarille tai Virossa Kihnuun. Kansainvälisen meriliikenteen määräyksissä on vielä muokattavaa näin nopeille aluksille. Tulevaisuudessa alusta voidaan ehkä kehittää myös henkilöliikenteeseen, mutta se vaatinee valtavasti lisää kehitystyötä erityisesti turvallisuusmääräysten osalta.
Ehkä laivat siis lentävät tulevaisuudessa – ainakin tutkimuksemme antaa sille vahvan tuen. Tänä kesänä tulemme näkemään ainakin projektin valmiin prototyypin lennossa.
Lisää tietoa Airship-projektista löytyy täältä.
Kuva Airship-pienoismalli lennossa Mäntässä viime marraskuussa. Kuvaaja Kalle Hakonen-Milosevic, CC BY 4.0, 7.11.2025.
Artikkeli on julkaistu aiemmin merialan ammattilaisten verkkolehdessä Navigator Magazinessa 23.1.2026.
Tales of Talsinki 