Pitäisikö rakentaa nopea juna Turkuun? Entä silta Turusta Tukholmaan? Tai junalautta Tallinnaan? Kysymykset vellovat julkisuudessa, ja asiantuntijoiden raportit liikenneyhteyksien taloudellisesta kannattavuudesta tuntuvat olevan ristiriitaisia. Miten näistä saisi tolkkua?
Olen työkseni vuosikymmenten varrella laskenut Tallinnan tunnelin, eri junaratojen, kuten Rail Baltican, ja useiden potentiaalisten laivalinjojen kannattavuuksia. Olen arvioinut EU:n asiantuntijana mahdollisia infrastruktuurihankkeita ympäri Eurooppaa ja ollut mukana jopa vertailemassa Hyperloop-hankkeita.
On periaatteessa kolme eri tapaa laskea liikenneyhteyden kannattavuutta, eikä niitä pidä sotkea keskenään. Hahmottelen niitä karkeasti seuraavassa.
Liiketaloudellinen kannattavuus
Selkein tapa laskea uuden liikenneyhteyden, esimerkiksi laivalinjan tai linja-autolinjan, kannattavuutta on laskea 1) tulot eli arvioimalla maksavat tulevat asiakkaat ja heidän tuomansa rahavirta ja sitten vähentää siitä 2) kustannukset eli käyttökulut sekä investointi liikennevälineeseen ja mahdollisesti vaadittavaan infrastruktuuriin takaisinmaksuaikoineen.
Huomionarvoista siis on, että näissä suunnitelmissa käytetään yleensä olemassa olevia raiteita, teitä tai satamia. Tarkastelun pohjana on ajatus, että yritys saa infrastruktuurin valmiina eikä sen tarvitse itse maksaa väylästä kuin ehkä käyttömaksut.
Olen huomannut, että näissä laskelmissa unohtuu valitettavan usein kilpailutilanne. Asiakaspotentiaalia ehkä on, mutta ei pohdita, miksi asiakkaat olisivat valmiita siirtymään toiseen reittiin tai kulkumuotoon. Olisiko uuden liikenneyhteyden hinta halvempi, olisiko reitti nopeampi ja olisiko palvelutarjonta parempaa? Mikäli näin ei ole, reitille tuskin siirtyy asiakkaita muualta, eikä liikenneyhteys ole taloudellisesti kannattava.
Esimerkiksi olen laskenut vuosien varrella lukuisia vaihtoehtoja nykyistä Tallinnan ja Helsingin välistä matkustaja-autolauttaliikennettä korvaaviksi junalautoiksi tai vaihtoehtoisiksi satamiksi Suomenlahden laivaliikenteelle. Helsinki–Tallinna-linjan frekvenssi on suuri, rekka laivassa on joustava kuljetusmuoto ja linjan hintataso on erittäin kilpailukykyinen. Ainakaan vielä eteeni ei ole tullut laivalinjaehdotusta, joka pystyisi kilpailemaan tämän linjan kanssa joustavuudessa, nopeudessa, frekvenssissä tai hinnalla.
Kaikkein pysäyttävimpiä ovat laskelmat, joissa ei edes hahmoteta, kuka on kilpailija. Esimerkiksi taksien todellinen kilpailija ei useinkaan ole toinen taksiyrittäjä, vaan oma auto: asiakas, jolla on vain satunnainen liikkumistarve, päätyy hankkimaan auton sen sijaan, että käyttäisi taksia. Tämä asettaa rajat sille, kuinka paljon matkustaja on valmis maksamaan tai viettämään aikaa matkallaan.
Yhteiskuntataloudellinen kannattavuus
On myös hankkeita, joiden hyödyt eivät lisää rahallisia tuloja. Esimerkiksi uusi eritasoristeys junalle parantaa turvallisuutta ja nopeutta, mutta se ei lisää tuottoja kyseisellä ratalinjalla. Tai matkustajien siirtyminen junaan vähentää päästöjä ja melua. Tällöin ratalinjalle lasketaan yhteiskuntataloudellisia hyötyjä.
Yhteiskuntataloudellisissa laskelmissa liikenneyhteyden vaikutuksia tarkastellaan laajalti. Näitä ovat matkan nopeutuminen, liikenneonnettomuuksien vähentyminen, ympäristövaikutukset, ihmisten terveys, palveluiden saavutettavuus, maankäyttö sekä alueiden kehittyminen ja jopa rakentamisen työllisyysvaikutukset.
Kun kyseessä on hanke, jossa pitää investoida uuteen infrastruktuuriin, esimerkiksi tiehen, rautatiehen tai satamaan, jonka rakentaminen kestää vuosia tai vuosikymmeniä, ei edellä kuvatuilla liiketaloudellisilla tuottolaskelmilla saada liikenneyhteyttä käytännössä koskaan kannattavaksi. Siksi merkittävimmissä liikennehankkeissa rahoittajaksi pyydetään mukaan myös julkista tahoa: kuntaa, valtiota tai EU:ta.
Omassa työssäni olen usein huomannut, että se, millaiset painoarvot annetaan matkan nopeutumiselle, saasteiden vähentämiselle, meluhaitoille, työllisyysvaikutuksille ja erityisesti laskennassa käytettävälle sisäiselle korkokannalle, vaikuttaa suuresti lopputulokseen. Näin ollen näitä yhteiskuntataloudellisia laskelmia ei koskaan tulisi arvioida vain yhden luvun perusteella, vaan tarkastella huolellisesti, millaisiin oletuksiin arvioinnit perustuvat.
Laajemmat taloudelliset vaikutukset
Uudet liikenneyhteydet tuottavat myös hyötyjä, jotka toteutuvat vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluessa. Näitä ovat esimerkiksi yritysten kasvavat myyntitulot, alueen tuottavuuden kasvu, työmarkkinoiden laajentuminen, osaamisen kasvu, maan ja rakennusten arvonnousu, toimitilojen ja asuntojen kasvava kysyntä, verotuottojen ja palkkatulojen nousu, palveluiden lisääntyminen sekä asuinalueiden houkuttelevuus.
Liikenneväylähankkeen laajemmilla taloudellisilla vaikutuksilla tarkoitetaan siis sellaisia merkittäviä vaikutuksia, jotka eivät nouse esiin yhteiskuntataloudellisten hyötyjen laskennassa ja ilmenevät usein vasta pitkän ajan kuluessa. Tarkkaavainen lukija huomaa, että näissä suurimmissa hankkeissa edellä mainitut laajat taloudelliset vaikutukset syntyvät ennen kaikkea ihmisten liikkumisesta ja toiminnasta; tavaralle riittää lähes aina hitaampikin reitti.
Historia kertoo meille, että mitä suurempi kaupunki, sitä suuremmaksi sen tuottavuus on työnjaon, suurempien resurssien ja erikoistumisen avulla kasvanut. Isot liikennehankkeet, jotka yhdistävät kaupunkeja, mahdollistavat juuri tällaista pitkäaikaista taloudellista kasvua (ks. kuva alla).
Menetelmiä näiden laajempien taloudellisten vaikutusten tarkasteluun on useita, mutta valitettavasti ne sisältävät paljon epävarmuuksia, ja siksi niiden käyttö on yleensä vähäistä. Usein päädytäänkin kuvaamaan niitä vain sanallisesti. Tällaisille megahankkeille onkin vaikea antaa täsmällisiä kannattavuusarvioita, mutta niiden kannattavuutta voidaan verrata keskenään, kun käytetään samoja periaatteita eri vaihtoehtojen laskennassa.
Kuva 1. Laajempia taloudellisia vaikutuksia (Lähde: Nordic Capitals Railway https://miltton.com/wp-content/uploads/2025/12/Nordic_Capitals_Railway_FI_08122025.pdf)
Yhteenvetona: miten siis voimme verrata keskenään uutta laivalinjaa Kotkasta Sillamäkeen, raitiovaunulinjaa Vantaalla, Tunnin junaa Turkuun tai Helsinki–Tallinna-tunnelia? Emme mitenkään, sillä kaikkien näiden hankkeiden vaikutukset ovat erilaisia.
Mutta kun tunnistamme, mihin näistä edellä kuvatuista kolmesta luokasta tarkastelemamme liikenneyhteys kuuluu, voimme pohtia hyötyjä muutaman vuoden, vuosikymmenien ja jopa sadan vuoden näkökulmalla ja verrata vaihtoehtoisia hankkeita toisiinsa sekä käytettävissä oleviin rahallisiin resursseihin.
Toisaalta tulee muistaa, että jokainen kustannusarvio on vain apuväline päätöksentekoon, ja jokainen tapa laskea sisältää aina epävarmoja oletuksia. Lopullisen päätöksen tulee sisältää aina myös pohdintaa siitä, mihin suuntaan haluamme kehittää liikenneverkkoa.
Artikkeli on julkaistu aiemmin merialan ammattilaisten verkkolehdessä Navigator Magazinessa 23.1.2025.
Tales of Talsinki 