Etätyö, nettikauppa ja taloudellinen taantuma tuovat haasteita kaupunkien kilpailukyvylle. Kaupunkeihin tarvitaan voimakasta elinkeinopolitiikkaa.
Joskus aikoinaan kaupunkien elinkeinopolitiikaksi ehkä riitti, kun laittoi kaavaan alueen, jossa luki ”yritysalue” ja sitten toivoi, että sinne tulisi yrityksiä. Tänään kilpailu on kovaa, ja kaupunkien pitää sekä houkutella uusia yrityksiä että pitää nykyiset elinvoimaisina.
Haasteena on yritystoiminnan jatkuva muutos. Pitäisikö suojella olemassa olevaa yrityskantaa vai antaa uusien innovaatioiden kiristää kilpailua?
Esimerkkejä ei tarvitse kaukaa etsiä: Pitäisikö suojella perinteisiä taksiyrittäjiä vai päästää markkinoille notkeampia ns. appi-takseja tai voiko torialueen kauppapaikkoja kilpailuttaa uudelleen, jos siellä on ollut vuosikymmeniä tietyt yritykset parhailla paikoilla? Voiko startupeille vuokrata halvalla toimistotilaa kaupungin yrityshautomoissa tai nykyisiltä kuljetusyrityksiltä vaatia kilpailutuksessa parempaa palvelua tai ympäristöystävällisempää toimintaa, entä pitääkö kaupungin tarjota vakiintuneille yrityksille markkinahintaa alhaisempaa varasto- tai pakastamopalvelua?
Aina kun kaupunki on tekemässä muutosta yritysten olemassa olevaan tilanteeseen, vastustus on kova. Kaupunkien elinkeinopolitiikka pitää kuitenkin nähdä toimialojen kehittämisenä. Perinteinen pro business -elinkeinopolitiikka eli nykyisten yrittäjien tukeminen muutoksia vastaan pahimmillaan näivettää koko kaupungin yritystoiminnan ja sen kilpailukyvyn.
Toimiva ratkaisu kehitysmyönteiseen ja kilpailukykyiseen kaupunkien elinkeinopolitiikkaan on toimialojen – ei yksittäisten yrittäjien – kehittäminen. Julkisen keskustelun vastakkainasettelulle ei tule antaa liikaa tilaa, vaan elinkeinopolitiikan kulmakivenä on osata nähdä markkinan kehitysmahdollisuudet ja antaa tilaa uudelle toiminnalle, vaikka se haastaisikin nykyiset yrittäjät.
Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu Kauppalehdessä 17.6.2025.
Tales of Talsinki 