Tänään Helsingin Sanomien yleisönosastossa oli kirjoitus, jossa haluttiin lisää tietoa maksuttomasta joukkoliikenteestä. Toisessa kotikaupungissani Tallinnassa on ollut Tallinnaan rekisteröityneille asukkaille ilmainen joukkoliikenne vuodesta 2013 asti.
Ilmainen joukkoliikenne on ollut taloudellisesti kannattavaa Tallinnalle, mutta ei liikenteellisistä syistä. Se on lisännyt asukkaiden rekisteröitymistä Tallinnan asukkaiksi. Tämän seurauksena valtio palauttaa Tallinnalle verokertymää enemmän kuin joukkoliikenteen muuttamisesta ilmaiseksi aiheutui kuluja.
Vaikutukset liikenteeseen ovat kuitenkin olleet vähäisemmät. Ensimmäisessä vaiheessa joukkoliikenteen käyttö lisääntyi n 6 – 15 % (riippuen lähteestä), mutta kävely ja pyöräily vähenivät. Vaikutukset autojen määrään ovat olleet vähäisiä tai erittäin vähäisiä (riippuen lähteestä). Pandemian jälkeen julkisen liikenteenkäyttö ei ole palautunut entiselleen.
Viimeiset 3 vuotta Tallinnassa on satsattu hyvin paljon polkupyöräväyliin, mikä on lisännyt niiden käyttöä, ja toisaalta uuden raitiotien aiheuttama mylläys keskustassa vähentänyt autojen käyttöä (autolla ei yksinkertaisesti enää kannattanut ajaa keskustan läpi).
Tallinasta ei siis ole vertailuksi. Ilmainen joukkoliikenne on kuitenkin erittäin ongelmallinen kahdesta syystä:
- Täysin ilmaisessa julkisessa liikenteessä julkisen liikenteen järjestäjä tulee rahoituksessaan riippuvaiseksi poliittisista suhdanteista, eikä käyttäjistä. Vaikka aluksi julkinen rahoitus voikin olla riittävä toiminnan pyörittämiseen ja kehittämiseen, on suuri vaara, että taantuman aikaan rahoitusta karsitaan, ja liikenteen järjestäjä ei enää palvele käyttäjiä, vaan poliittista peliä. Tallinnassa uudet liikenneinvestoinnit, mm raitiotiet, tehdään 85 % EU-rahalla, joten investointeja saadaan tehtyä suhdanteista riippumatta. Tällaisia rahoja Suomeen ei saada (emme ole ns koheesiomaa).
- Julkisen liikenteen maksut ohjaavat liikenteen järjestäjää kehittämään palveluaan. Rahasta on aina tiukkaa, joten on tärkeintä ohjata kehitysresurssit siten, että niistä saadaan suurin hyöty. Lipputulot kertovat miten käyttäjät valitsevat eri kulkumuotoja verrattuna muihin vaihtoehtoisiin kulkumuotoihin ja siten ohjaavat kehitystyötä. Pahimmillaan, ilman maksujen informaatioarvoa, julkisen liikenteen järjestäjä voi panostaa kehitystyössään niihin käyttäjäryhmiin, joita on vähiten ja joille liikenteen järjestäminen on kalleinta.
Julkisen liikenteen maksuja kannattaa kehittää ja miettiä, mutta täysi maksuttomuus on suuri riski. Tallinnan kokemus ei lupaa suurta siirtymää pois autoliikenteestä.
Tales of Talsinki 