Valtiovalta ei saa hidastaa merenkulun vihreää siirtymää

Mikäli merenkulun tukia todella halutaan, ne tulee kohdentaa innovaatioihin ja uuden teknologian käyttöönottoon.

Marraskuussa uutisoitiin, että Suomi siirtyy merenkulun päästökauppaan, mutta yritykset eivät ole sitä vielä huomioineet (HS 15.11). Uutisessa mainittiin, että päästökauppa tulee lisäämään Suomen viennin kustannuksia 500–700 miljoonaa euroa vuodessa.

Suomen vienti on kokonaisuudessaan 120 miljardia euroa (2022), josta meritse kulkee noin 66 miljardin arvosta tavaraa. Puolen miljardin euron lisäkustannus merikuljetukseen tarkoittaa vain 0,7 prosentin kustannusnousua tuotteiden hintoihin. Kyse onkin siitä, miten tämä alle prosentin keskimääräinen kustannusnousu saadaan siirrettyä vientiasiakkaille.

Päästökauppa on kuitenkin vasta alkua merenkulun murroksessa. Sekä kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO että EU ovat asettaneet tänä vuonna useita toisiaan täydentäviä mekanismeja, joilla merenkulku ohjataan kohti hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Ohjauskeinoista merkittävin on vähitellen kiristyvä hiilineutraalin polttoaineen käyttövelvoite.

Nämä muutokset muuttavat merenkulun teknologiaa, polttoaineita ja toimintamalleja. Viimeisen vuosikymmenen aikana merenkulussa on jo saavutettu paljon säästöjä polttoaineen kulutuksessa ja kasvihuonekaasupäästöissä, laivateknologia on uudistunut ja uusimmissa laivoissa on jo varauduttu päästöttömien polttoaineiden käyttöön.

Valtio ei saa hidastaa

Suomi on riippuvainen kilpailukykyisestä merenkulusta. Valtiovallan tärkein tehtävä onkin nyt olla hidastamatta kehitystä kohti päästötöntä merenkulkua.

Väärin painotetut merenkulun tukiohjelmat, kuten saaripoikkeus, väylämaksun puolitus ja päästökaupan helpotus jäävahvisteisille aluksille, hidastavat vihreää murrosta ja vääristävät kilpailua toimijoiden välillä.

Pahimmillaan kehitystä hidastavien tukiohjelmien takia Suomen merenkulku jää vihreän osaamisen kilpailukyvyssä muita maita jälkeen. Mikäli tukia todella halutaan, ne tulee kohdentaa innovaatioihin ja uuden teknologian käyttöönottoon.

Vihreän siirtymän kustannus on suuri, mutta sen tulee jakautua oikeudenmukaisesti siten, että se tukee päästöttömintä kuljetusmuotoa. Kun vielä lastinantajat osallistuvat osaltaan kustannusten nousuun, pystymme rakentamaan merenkulun teknologiasta ja osaamisesta Suomelle merkittävän kilpailukykyedun.

Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu Kauppalehden Debatti palstalla 12.12.2023