Kirja-arvio
Professori Eero Eloranta on kirjoittanut kuusi ja puolisataasivuisen järkäleen nimeltä „Ongelmanratkaisijoita ja muutoksentekijöitä“. Takakansi tiivistää kirjan sisällön seuraavasti: kirja kuvaa tuotantotalouden kehitystä 1800-luvulta 2000-luvulle osana talouden muutosta ja tekniikan yliopistojen kehitystä.
Kirja on käytännössä yhdistelmä kolmesta eri aiheesta
– Suomen teollisuuden kehitys viime vuosisatoina
– Kansainvälinen teollisuustalouden opetuksen ja tutkimuksen historiikki
– Aalto-yliopiston tuotantotalouden opetuksen historia, merkitys ja kasvu.
Kirjoittajan pitkä ja antaumuksellinen ura Aallon tuotantotalouden professorina ja alan ehdottomana edelläkävijänä näkyy kirjassa syvänä osaamisena. Eloranta on tehnyt huiman työn luodessaan teollisuustalous-tieteenalan ja alan suomalaisen sekä kansainvälisen opetuksen historiikin ja kuvauksen suomalaisen teollisuuden kehityksestä. Kirja on sellaisenaan mykistävä näyte emeritusprofessorin intohimoisesta työstä oman alansa dokumentointiin.
Kirja on jaettu osiin, joissa yllä esitetyt kolme teemaa vuorottelevat kahden vuosisadan ajan. Tavoitteena on varmasti ollut näyttää, miten teollisuuden kehitys on muokannut teollisuustalouden opetusta ja miten se on taas muokannut juuri Aalto-yliopiston teollisuustalouden opetusta ja kasvua. Suuresta materiaalista johtuen on ymmärrettävää, että kokonaisuus jää kuitenkin jonkin verran hajanaiseksi.
Teollisuustalouden historia
Kirjan alussa on kuvaus Suomen teollistumisesta yrityskuvausten avulla kerrottuna. Kirjan kiinnostavin osuus on kuitenkin teollisuustalouden opetuksen ja tutkimuksen historiikki. ”Tuotantotalous kehittyi ammatiksi ensin Yhdysvalloissa, jossa 1900-luvun alussa rakentui tuotantotalouden (industrial engineering) ammattikunta. Toiseen maailmansotaan saakka elettiin tuotantotalouden ensimmäistä kehitysvaihetta, jolle oli leimallista tehtaan tuotannon ja tehokkuuden kehittäminen. Tarkastelutapa oli käytännöllinen ja kvalitatiivinen. Alan menetelmät olivat lähinnä toimintaohjeita ja kaavioita sekä prosessikuvauksia ja niihin liittyviä listoja sekä laskelmia.
Alan toiseen kehitysvaiheeseen siirryttiin toisen maailmansodan jälkeen, kun organisaatioiden johtamiseen liittyvät matemaattiset menetelmät ja tietotekniikka alkoivat kehittyä. Erityisesti optimoinnista ja simuloinnista tuli suosittuja. Tuotantotalouden kolmas kehitysvaihe olikin 1980-luvulla vähitellen alkanut korjausliike, jossa tuotantotaloudellisten ilmiöiden sisällöllinen ja rakenteellinen ymmärtäminen ja ongelmanratkaisussa käytetyt menetelmät yritettiin saada tasapainoon.”
Tästä tuotantotalouden kansainvälisestä historiasta on johdettu Suomen tuotantotalouden opetuksen kuvaus. Kuka tiesi, että teollisuustaloutta ja työpsykologiaa on opetettu Suomessa jo sata vuotta? Suomen ensimmäinen tuotantotalouden professuuri perustettiin 13.5.1921, ja sitä nimitettiin hoitamaan insinööri Bernhard Wuolle.
”Esko Niinin ansiosta Suomeen saatiin 1957 ensimmäinen teollisuustalouden oppikirja. Kirjan tuotantotaloudellinen ydinaines on toiminnanohjausta (Operations management). Keskeisiä teemoja ovat tehtaan perustaminen sekä tuote- ja toimitusprosessit tuotteen suunnittelusta tuotannon valvontaan”. Samoihin aikoihin alkoi myös työpsykologian ja johtamisen opetus Teknillisessä korkeakoulussa.
”1960-luvun lopulla tuotantotalouden toisen kehitysvaiheen peruselementit, kuten kvantitatiiviset menetelmät ja tietotekniikka, mahdollistivat vähitellen siirtymisen tuotantotalouden ongelmien analyyttiseen tarkasteluun.”
Tuotantotalouden opintosuunta käynnistyi Teknillisessä korkeakoulussa 1966, ja siitä tuli alusta lähtien hyvin suosittu. Suuri murros tapahtui kuitenkin vasta 1980-luvulla, kun vanhempi professorikaarti jäi eläkkeelle, ja Eero itse astui teollisuustalouden ja Veikko Teikari työpsykologian ruoriin.
Muutos olikin tarpeen, sillä jo seuraavan vuosikymmenen, 1990-luvun alussa Suomi joutui ennennäkemättömään kriisiin. ”Vuosikymmeniä myöhemmin on vaikea ymmärtää, kuinka suuren muutoksen suomalainen teollisuus tarvitsi siirryttäessä avoimille markkinoille”. ”Ehkä talouslaman takia tuta-laitoksen missioksi tuli: Pidetään Suomi asuttuna, mikä tarkoitti laitoksen tavoitetta tukea ja parantaa Suomen kilpailukykyä tuotantotalouden keinoin”.
Teollisuustalouden opetus tänään
Eloranta kuvaa ansiokkaasti, miten teollisuustalouden opetus oli ennen 1980-lukua eriytynyt matemaattisten mallien hiomiseksi ja irrottautunut käytännön ongelmien ratkaisusta. Elorannan ja Aallon tuotantotalouden vahva kontribuutio alan tieteelle olikin tuoda tuotantotalouden opetus ja tutkimus lähelle käytännön ongelmia ja tuottaa niihin ratkaisuja. Samalla Eloranta itse teki käsittämättömän sinnikkään työn yliopiston sisällä resurssien hankkimisessa sekä taloudellisesti että henkilökunnan osalta tuotantotalouden opetukseen ja tutkimukseen.
Tuotantotalouden neljättä kehitysvaihetta tämän vuosituhannen vaihteesta tähän päivään kuvastaa diversiteetti ja integraatio, jossa yritysten strategisen suunnittelun rooli osana tuotantotaloutta lisääntyi. Aallon tuotantotalouden laitos, Eeron johdolla, siirtyikin perinteisestä tuotannonohjauksesta yhä enemmän strategioihin, yritysten kasvuun ja lopulta yrittäjyyteen, ilmiöpohjaiseen oppimiseen sekä innovaatioihin. Myös pääomasijoittaminen, kasvuyrittäjyys ja teknologialiiketoiminta kasvoivat omiksi aloikseen perinteisempien toimitusketjun ohjauksen ja henkilöstöjohtamisen ohella.
Viimeisten parinkymmenen vuoden ajan Aallon teollisuustalous on Eero Elorannan johdolla laajentunut kattamaan valtavan määrän erilaisia yritysten ongelmia. Tutalta on valmistunut satoja menestyksekkäitä diplomi-insinöörejä, joilla on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen elinkeinoelämään. Kuvaukset tutkimusprojekteista, professoreista, toimitusjohtajista ja muista vaikuttajista on hengästyttävä. Tämän osan olisikin ehkä voinut julkaista erillisenä Tuta-alumnien juhlamarssina.
Tuotantotalouden laitoksen ja Eeron toiminta saa kiitoksensa sekä opiskelijoiden taholta, yrityselämästä että teollisuudesta. Alumnien merkitys tuotantotalouden laitoksen menestyksessä nousee vuosi vuodelta, kun merkittävä osa alumneista nousee Suomen elinkeinoelämän huipulle.
On valitettavaa, että tässä viimeisessä vaiheessa kirjan fokus hajaantuu kuvaamaan vain yksittäisiä laitoksen championeita, ja alan kehitys tieteenalana jää sen jalkoihin. Tuotantotalouden alumnien ja teollisuusyritysten menestysten ilotulitus jättää varjoonsa, mitkä ovat ne tutkimukset ja metodit, joilla tuo menestys on saatu aikaan. Laajoja menestyksekkäitä tutkimusprojekteja esitellään nimeltä, mutta niiden sisältö ja suhde alan tieteen kehitykseen jää epäselväksi. Lukijan on vaikea nähdä, miten teollisuustalouden ala, sen eri teemat ja koulukunnat kehittyivät. Alun kuvaukset taylorismista ja fordismista eivät saa enää jatkoa, kun keskitytään yksittäisiin yritys- ja henkilökuvauksiin.
Teollisuustalouden opetuksen tulevaisuus
Kuuden ja puolensadan sivun pituudesta huolimatta kirja tuntuu jäävän kesken. Jään miettimään, mikä on tuotantotalouden keskeisin opillinen rakennelma 2020-luvulla. Minulle jää epäselväksi, miten 2020-luvun tuotantotalouden opetuksen eri osat innovaatioista yrittäjyyteen, toimitusketjuista henkilöstön kehittämiseen liittyvät toisiinsa.
Viimeisessä kappaleessa Eloranta nostaa esiin kysymyksen, mitkä ovat ne tärkeimmät kysymykset, joihin tuotantotalouden opetuksen ja tutkimuksen tulisi fokusoitua, jotta sen yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja merkityksellisyys lisääntyisi.
Toivoisinkin, että Eerolla olisi tämän valtavan urakan jälkeen vielä aikaa ja resursseja palata miettimään tätä kysymystä sekä teoreettisena että käytännön haasteena. Mitkä ovat suomalaisen tuotantotalouden opetuksen ja tutkimuksen vahvuudet sekä mahdollisuudet maailman industrial engineering -koulukunnissa? Ja tulevaisuudessa, miten tuotantotalouden teorioita, tutkimusta ja opetusta tulisi kehittää, jotta ne tukisivat mahdollisimman hyvin maamme teollisuuden kehitystä?
Kirjoittaja on opiskellut Tutalla 1989 – 1997 perustutkinto-opiskelijasta tohtoriksi. Hän on tehnyt uransa Tutan oppien pohjalta soveltamalla systeemidynamiikkaa logistiikkaan ja merenkulkutalouteen.
Kirja-arvio on julkaistu Suomen Tuotannonohjausyhdistyksen jäsenlehdessä Stoorissa 3/2023.
Tales of Talsinki 