Satamia on perinteisesti tarkasteltu professori Birdin 1960-luvulla kehittämän Anyport-mallin avulla. Sen mukaan satama ja kaupunki syntyvät lähelle toisiaan, turvallisuussyistä usein niin syvälle sisämaahan kuin saariston tai joen navigoitavuuden takia on mahdollista.
Birdin mallin toisessa vaiheessa sataman laitureiden, lastinkäsittelytoimintojen ja liikenneyhteyksien kasvu alkaa olla ristiriidassa kaupungin ja sen kasvun kanssa. Satama siirtää kasvunsa vähitellen kaupungin ulkopuolelle.
Mallin kolmannessa vaiheessa satama erikoistuu yhteen tai useampaan tuoteryhmään, esimerkiksi kontteihin, irtolastiin tai matkustajiin. Lastimäärien yhä lisääntyessä myös sataman varastointi- ja käsittelyalueet kasvavat huomattavasti. Usein tässä vaiheessa satama siirtyy kokonaan uudelle alueelle ja vanha alue jää vähemmän häiritsevän satamatoiminnan käyttöön tai otetaan vähitellen asuin- tai kulttuurikäyttöön.
Satamat siis muuttuvat ja muuttavat. Vaikka rahtisatamat kaikkialla maailmassa ovat siirtymässä yhä enemmän keskustojen ulkopuolelle, matkustaja- ja risteilijäsatamat sijaitsevat vielä usein kaupunkien keskustoissa. Matkailijoilla on silloin hyvät yhteydet ja lyhyt matka kaupungista satamaan. Näin on muun muassa Helsingissä, Turussa, Tukholmassa, Tallinnassa ja Maarianhaminassa. Tämä matkustajaliikenne tai yhdistetty matkustaja- ja rahtiliikenne voidaan kuitenkin kokea myös häiritsevänä ja kaupunkiin kuulumattomana toimintana – satamatoimintoja kaupunkien keskustoissa ei pidetä enää tarpeellisena.
Miten satama saa yleisen hyväksynnän toiminnalleen?
Satamat näkevät yleensä olemassaolonsa hyväksyttävyyden varsinaisen toimintansa kautta, kuten ESG-mallin eli taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen kestävyyden pohjalta. Ovatko satamat taloudellisesti kestäviä – tuottavatko ne omistajalleen taloudellista hyötyä sekä hyödyttävät varustamoja ja lastinantajia; ovatko ne ympäristöllisesti kestäviä – vähentävätkö ne haitallisia ympäristövaikutuksiaan ja estävät onnettomuuksia; ja ovatko ne sosiaalisesti kestäviä esimerkiksi tasa-arvon, toiminnan laillisuuden ja työolosuhteiden suhteen?
Viime aikoina olen istunut kymmenissä tilaisuuksissa, joissa puhutaan satamien roolista osana merenkulun vihreää siirtymää. Tänään satamat eivät enää olekaan vain paikkoja, joissa tavara siirtyy maalta merelle turvallisesti ja määräyksiä noudattaen, vaan satamilla on tärkeä rooli myös siinä, miten ne auttavat merenkulkua vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään. Onko satamissa tarjolla maasähköä, entä vetyä tai metanolia?
Toinen näkökulma satamien rooliin merenkulun vihreässä siirtymässä on toiminnan tehostaminen. Mitä nopeammin lastit käsitellään, sitä nopeammin laiva pääsee takaisin merelle. Kun aikaa säästyy satamassa, alus voi ajaa merellä hitaammin säätäen samalla polttoainetta. Toiminnan tehostuminen vaatii paitsi fyysisten toimintojen tehokkuutta, myös erilaisten dokumenttien ja lupien hallintaa. Erilaisilla digitaalisilla järjestelmillä onkin tärkeä osa satamien kautta kulkevissa kuljetusketjussa.
Onko sataman pehmeät arvot unohdettu?
Vuonna 2008 Eric van Hooydonk tutki Helsingin satamaa kehittämänsä Satamien pehmeiden arvojen teorian kautta. Hänen mukaansa kaupunkilaisten tuki satamille voidaan palauttaa ainoastaan, mikäli niiden kaikkia muitakin kuin vain sosiaalisia ja taloudellisia arvoja hyödynnetään. Hän kutsui näitä muita arvoja Satamien pehmeiksi arvoiksi.
Satamien pehmeät arvot voidaan jakaa aineellisiin ja aineettomiin. Aineettomiin pehmeisiin arvoihin kuuluvat sataman merkitys kunnioituksen kohteena, myyttien ja legendojen aiheena, turvapaikkana, eri historiallisten aikakausien välisenä siltana, tuotteiden ja vapaakaupan kanavana, ihmisten älyllisen kehityksen käynnistäjänä, kosmopoliittisuuden tyyssijana sekä taiteellisen innoituksen ja kansalaisten ylpeyden lähteenä. Aineelliset pehmeät arvot liittyvät sataman funktioon aistivirikkeiden tarjoajana, arkkitehtonisten perinteiden säilyttäjänä, ainutlaatuisena inhimillisenä maisemana, kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin kokeilualustana, turistikohteena ja virkistysalueena.
Raportissaan vuodelta 2008 Van Hooydonk ehdottaakin useita erilaisia toimenpiteitä, joita Helsingin sataman tulisi tehdä huolehtiakseen pehmeistä arvoistaan, kuten yleisösuhteiden kehittäminen ja tapahtumien järjestäminen. Nyt 15 vuotta myöhemmin on ilo todeta, että Van Hooydonckin ideoista useita on jo toteutettu. Tapahtumia on järjestetty ja ekologiset tavoitteet sekä hankkeet on sisällytetty osaksi satamien toimintaa.
Case: Tallinnan Reidi tee
Mutta onko Satamien pehmeillä arvoilla enää mitään annettavaa, kun ISPS-määräysten takia satamat ovat joka tapauksessa aidan takana, kaukana kaupunkilaisista. Tänä keväänä valmistui Viron meriakatemiassa maisterityö, jossa pohdittiin Reidi Teen, eli Tallinnan sataman tärkeimmän rekkaliikennekadun kehittämistä Sataman pehmeiden arvojen näkökulmasta. Reidi teestä ei rakennettu vain katua tai rekkaväylää, vaan upea rantabulevardi, joka yhdistää Tallinnan keskustan Piritan ranta-alueelle.
Maisterityön tulokset ovat linjassa Van Hooydonkin näkemyksen kanssa. Reidi Tee -kehityshanke on edistänyt merkittävästi satama-alueen saavutettavuutta ja houkuttelevuutta, ja se kehittänyt sataman ja asukkaiden suhteita. Toisaalta Reidi tee hanke oli kallis ja se kohtasi paljon vastustusta etukäteen. Jälkikäteen voimme kuitenkin todeta, että hanke edisti sataman ja kaupunkitilan välisiä yhteyksiä, erityisesti ranta-alueen ja vapaa-ajan palvelujen saatavuuden parantumista.
Satamaa voi katsoa monesta näkökulmasta. Kaupunkisatamien osalta Van Hooydonckin pehmeät arvot voivat auttaa ristiriitojen välttämisessä sekä kaupunkilaisten ja sataman yhteisen tahtotilan vahvistamisessa. Tallinnan sataman maisterityö kertoo, että satamien taloudellisten ja toiminnallisten toimintojen lisäksi satamien pehmeät arvot auttavat kehittämään satamien laajempaa vaikutusta yhteiskuntaan ja kulttuuriin.
Lähteet:
Eric Van Hoyydonk, Helsinki, Pohjoiseurooppalainen satamaikoni, Helsingin Sataman julkaisuja Sarja B 2008:8.
Kristel Rauk, Sadamate pehmete väärtuste roll Tallinna linna ja AS-i Tallinna Sadam koostöös Reidi tee projekti näitel, Master’s thesis, Tallinn University of Technology, 2024.
Artikkeli on julkaistu aiemmin merialan ammattilaisten verkkolehdessä Navigator Magazinessa 14.6.2024.
Kuva: Kaupo Kalda / Tallinn City Tourist Office & Convention Bureau
Tales of Talsinki 